Ennen oman säätiön perustamista tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtinen ja hänen puolisonsa, vuorineuvos William Lehtinen tekivät vuonna 1964 lahjoituksen Suomen Kulttuurirahastolle. Lahjoitukseen kuului Helsingin Kuusisaaressa merenrantatontilla sijainnut Lehtisten koti ja suunnitelma tontille rakennettavasta taidemuseosta. Museossa piti olla edustavat tilat vaihtuville taidenäyttelyille ja pysyvä näyttely Lehtisten omalle, monipuoliselle taidekokoelmalle.

Taidemuseon rakennussuunnitelma tilattiin professori Alvar Aallolta, joka oli Lehtisten hyvä ystävä. Aallon suunnitelma käsitti kaksikerroksisen rakennuksen, missä aktiivista näyttelypinta-alaa oli 750 lattianeliömetriä. Alakerrassa oli laaja eteishalli, iso näyttelytila ja kahvila. Toisessa kerroksessa oli suuri näyttelytila, kolme pienempää näyttelyhuonetta ja toimistot hallintoa varten. Aallon piirustukset valmistuivat vuonna 1967.

Lehtisten lahjoitus ja taidemuseosuunnitelma johtivat pitkällisiin neuvotteluihin Helsingin kaupungin kanssa. Helsinki oli kaavoittanut alueen asunnoille eikä halunnut muuttaa kaavaa. Lehtisten ja Aallon yhteistä suunnitelmaa taidemuseosta ei voitu toteuttaa. Lehtisten lahjoituksesta osa jäi Suomen Kulttuurirahastoon erilliseen, heidän nimeään kantavaan rahastoon, josta jaetaan joka kolmas vuosi apurahoja.

Säätiön perustaminen

Kuusisaaren taidemuseohankkeen kariutuminen ei muuttanut Lehtisten tavoitetta jättää suurin osa omaisuudestaan jälkipolville niin, että heidän perintöään hoitamalla ja edelleen kasvattamalla voitaisiin tukea ja edistää ”modernin kuvataiteen, arkkitehtuurin, musiikin ja taideteollisuuden luovaa kehittämistä kirjallisuuttakaan unohtamatta”.

Onnellinen nuoripari Ensossa 1935

Greta ja William Lehtisen toimeliaimmat elinvuodet ajoittuivat Suomen itsenäistymisen, sen raskaan puolustamisen ja toista maailmansotaa seuranneen jälleenrakentamisen aikaan. Kummatkin olivat patriootteja ja saaneet paljon kansainvälistä kokemusta sekä opintojen että työnsä kautta. 1960-luvulla Lehtisillä oli selkeä näkemys siitä, miten kansan oma, rikas kulttuuriperinne tulee auttamaan Suomea säilyttämään asemansa ja identiteettinsä kansojen joukossa. He halusivat mahdollisuuksiensa mukaan auttaa ja kannustaa lahjakasta kansaa omintakeisen, luovan kulttuurin kehittämisessä.

Päämääränsä toteuttamiseksi Lehtiset perustivat 22 päivänä toukokuuta 1968 oman, itsenäisen Greta ja William Lehtisen Säätiön. Sen tehtävä on kirjattu sääntöihin seuraavasti: ”tukemaan taiteita ja lujittamaan kansallisia ja kansainvälisiä kulttuuriyhteyksiä”. Säätiön hallitukseen kutsuttiin jäseniksi edustajat Suomen Taiteilijaseura ry:stä, Turun Yliopistosta, Suomen Arkkitehtiliitosta, Liikesivistysrahastosta ja perustajien suvusta. Säätiön toimintaa toteutettaisiin kahdella tavalla:

  • Jakamalla apurahoja ja stipendejä hakemusten perusteella hyväksytyille hakijoille.
  • Perustamalla uusi taidekeskus, joka on tarkoitettu suomalaisten taiteilijoiden oleskelua varten, ja ylläpitää sen toimintaa kansallisten ja kansainvälisten kulttuuriyhteyksien ja suomalaisten taideharrastuksen edistämiseksi.

Suurin osa säätiön omaisuudesta oli sidottu Kuusisaaren kiinteistöön. Taidemuseon rakentamista sinne harkittiin uudelleen, ja erilaisia kehitys- ja rakennusmahdollisuuksia tutkittiin. Taloudellisesti toteuttamiskelpoisia ratkaisuja ei kuitenkaan löydetty, ja vuonna 1977 Kuusisaaren kiinteistö päätettiin myydä. Saadut varat sijoitettiin vuokratuloja tuottaviin Helsingin keskustan toimistotiloihin.

Säätiön toimintaa

Säätiö aloitti apurahojen jaon vuonna 1978 ja se on ollut varainhankinnan lisäksi säätiön pääasiallista toimintaa. Periaatteena on käyttää säätiön tuloja apurahojen ja stipendien jakamiseen siten, että säätiön vakavaraisuus säilyy.

Säätiön asiantuntijoina ovat toimineet mm. Alvar Aalto, Markku Junnonaho, Reima Pietilä, Timo Penttilä, Keijo Petäjä, Juhani Pallasmaa, Kari Virta, Antti Nurmesniemi, Kirsti Ilvessalo, Ilmari Tapiovaara, Aimo Tukiainen, Antti Lampisuo, Kauko Räsänen, Lauri Ahlgrén, Jorma Hautala, Catarina Ryöppy ja Tuomas Haapanen.